Kirjoittanut – HOKKANEN J. //
“Se, joka asuu korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa sanoo näin: Sinä olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.”
Kiireisessä ajassa jossa elämme, on hyvin tärkeää huolehtia omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Liian usein, ainakin omaan elämään kun tulee muutoksia tai kiire kasvaa, oma hyvinvointi ja varsinkin hengellinen hyvinvointi on ensimmäinen mistä tiedostamattomasti saatan karsia, ja se näkyy kokonaisvaltaisesti jokaisessa elämän osa-alueessa. Muistaakseni Martti Luther sanoi, rukoilleensa kaksi kertaa aamulla pitempään kun oli kiireisempi tai jollakin tavalla haastavampi päivä edessä. Hyvä neuvo, mutta omalla kohdalla tosin tuo aika ei aina siltikään riittäisi, koska 0 x 2 on edelleen 0. Mutta tuossa ohjeessa on kyllä paljon perää. Toki ei kaikkea kunniaa voi siitä antaa Lutherille koska tuo ajatus rukouksessa viipymisestä ja Jumalaan turvaamisesta ei ole ainoastaan Lutherin keksintö, vaan sen ajatuksen voi löytää joka puolelta raamatusta. Erittäin hienolla tavalla se nousee esiin Psalmista 91, jossa Psalmin kirjottaja kuvaa Jumalaa turvapaikkanaan. Hepreankielinen sana, jota kirjoittaja käyttää tarkoittaa turvapaikan lisäksi myös asuinpaikkaa. Voimme Jumalasta löytää siis turvapaikkamme, sekä asuinpaikkamme.
Jeesus ollessaan suorittamassa palvelutehtävää maanpäällä näytti tästä meille hienon esimerkin. Hän nimittäin meni yksinäisyyteen viettämään aikaa rukouksessa, lataamaan akkuja sekä kysymään ohjeita. Jeesus teki Jumalan läsnäolosta itsellensä kodin ja turvapaikan, näin näyttäen meille esimerkin miten mekin voimme vaeltaa hengessä. Miksi siis usein tyydymme vähempään ja emme käytä meille suotua mahtavaa etuoikeutta?