Kirjoittanut – VIRPI TAMMELIN //
Yli seitsemän kuukautta on kutsumaton vieras jatkanut käsittämätöntä kiertokulkuaan maailmassa. Maaliskuusta lähtien uutiskanavat ovat tuoneet tietoisuuteemme koronaviruksen ja suunnattoman määrän sen aikaansaamia surullisia seurauksia. Lyhyessä ajassa outo Covid-19 kosketti koko maailmaa ja jatkaa kulkuaan edelleen.
Korona etäännytti ihmiset fyysisesti toisistaan ja määritteli turvavälit rauhassa asuvien välille. Se pelotteli lopettamaan kättelyt, halaamiset ja koskettamiset ystävien ja tuttujen kuin myös vieraampien välillä. Se sääti käsipesujen paljouden ja desinfioimisen runsauden. Se pakotti ihmiset pysymään kotona, omissa olosuhteissaan. Vanhukset se pelotteli eristyksiin ja etä-yhteyksiin lähitapaamisten tavoittamattomiin. Se suositteli vahvasti peittämään kasvot ja ystävälliset hymyt hiostavien maskien taakse, paikoitellen jopa sakon uhalla. Se peittosi pelon ilmapiirillä yleisen turvallisuuden tunteen ja huolettoman ilon erilaisten kohtaamisten keskellä. Se rajoitti tai lopetti vapaan liikkumisen ja matkustamisen. Se teki meistä toinen toisellemme uhkaavia tartuttajia pelkän hengittämisen etäisyydeltä. Yskimisestä se teki melkein rikollista, niistämisestä ja aivastamisesta puhumattakaan. Testauksista, karanteeneista ja altistuneista tuli jokapäiväistä ahdistusta. Se kurjisti suuret joukot työnantajia ja -tekijöitä taloudellisiin ongelmiin.
Elämä on aina enemmän kuin jokin virus. Jumalalla on valta ja voima kääntää paha palvelemaan omia hyviä tarkoituksiaan. Tässä oudossa ajassa monien ihmisten arki on muuttunut pyhäksi, kiitoksen aiheeksi. Monet ihmiset ovat laittaneet kätensä ristiin ja rukoilleet, nekin, jotka eivät ennen niin tehneet. Kristittyjen digiloikat suorine ja tallennettuine nettiyhteyksineen ovat mahdollistaneet evankeliumin leviämisen niidenkin ihmisten pariin, jotka eivät ole seurakunnista kiinnostuneet. Kristillinen media on tullut merkittäväksi rikastuttaen maailmaa.
Henkilökohtaisesti tarvitsen sopeutumista korona-ajassa. Kun olen sairastanut kaksi syöpää, olen niiden jälkeen osallistunut Syöpäyhdistyksen sopeutumisvalmennuskursseille päästäkseni sovintoon rankkojen vaiheiden kanssa. Korona-ajassa olen tarvinnut ja tarvitsen omanlaista sopeutumiskurssia, johon olen armosta päässyt mukaan. Kurssini ydin on Jeesuksen ristin juurella Raamatun kanssa. Psalmi 91:1-2 vakuuttaa: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: Herra on minun turvani ja linnani. Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”
Korona-ajan synnyttämistä hyvistä asioista voisi tehdä erillisen tekstin. Yksi erityisen hyvä on facebookiin ihmisiä korona-ajassa tukemaan perustettu ”Sanan koronabaari” rukousryhmä. Ryhmän ovat perustaneet ja ylläpitävät Kansan Raamattuseuran työntekijät. Ryhmässä on jäseniä nyt noin 6,9t. Ihmiset kirjoittavat hätähuutojaan ja kantavat asioita Jumalan eteen. Yhdessä rukoiltu on kuin vahvasti alleviivattu pyyntö tai moniääninen kiitoslaulu taivaalliselle Isällemme, joka ei väsy rakastamasta, kuuntelemasta ja vastaamasta. Lukuisat kiitosaiheet todistavat siitä.