Kirjoittanut – CODY BROWN //
Raamattua lukiessamme kohtaamme monesti haasteita, kun yritämme soveltaa tuhansia vuosia sitten ja täysin eri kulttuureissa eläneille ihmisille kirjoitettua tekstiä tähän päivään. Uskomme, että Raamattu pitää sisällään Jumalan muuttumatonta ilmoitusta, mutta toisaalta on hyväksyttävä se tosiasia, että Raamatun tekstejä ei ole alunperin kirjoitettu meitä varten. Oman mausteensa tuovat vielä Raamatun huomattavan erilaiset kirjallisuustyypit. Ne lainalaisuudet, jotka toimivat jonkin kirjan tulkinnassa eivät välttämättä toimi enää, kun tarkastellaan jotain toista Raamatun kirjaa.
Erityisesti Paavalin kirjeet ovat olleet vuosisatojen saatossa suurennuslasin alla ja ne ovat aiheuttaneet kenties myös eniten tulkinnallista kiistaa. Nehän ovat kuitenkin Uuden Testamentin varhaisimpia kirjoituksia ja pitävät sisällään paljon teologista perustaa ja käytännön neuvoja kristilliselle alkuseurakunnalle. Äkkiseltään voisi kuvitella, että Paavalin kirjeitä tulisi soveltaa mahdollisimman kirjaimellisesti, ja tähän onkin usein pyritty. Tästäkin valinnasta aiheutuu kuitenkin tulkinnallisia jännitteitä liittyen esimerkiksi pukeutumissäädöksiin ja orjuuteen suhtautumiseen.
Tehdään pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että Paavali on saapunut ensimmäiselle lähetysmatkalle kauas pohjoiseen, eli 2020-luvun Turkuun. Yhtäältä asetelmaa on vaikea hahmottaa, perustuuhan koko yhteiskuntarakenteemme vuosisatoja vaikuttaneisiin kristillisiin perinteisiin ja arvoihin. Toisaalta maallistuneessa länsimaalaisuudessa ja kaupunkimme imagossa sivistyneenä ja edistyksellisenä kaupunkina on jotain samaa kuin vaikkapa Paavalin aikaisessa Ateenassa. Vastaanotto Lähi-Idästä saapuvalle reissumiehelle ei luultavasti olisi myöskään yhtään sen lämpimämpi täällä, kuin se oli Ateenassa Paavalin kohdalla.
No mitä Paavali sitten tekisi täällä ja mitä sanottavaa hänellä voisi meille olla? Menisikö hän ensimmäisenä jollekin kaupungin seitsemästä kukkulasta pitämään telttakokouksia tai käyttäisikö hän sosiaalista mediaa verkostoituakseen paikallisten toimijoiden kanssa? Menisikö hän jollekin yliopiston luennolle ja alkaisi siellä väittelemään hengellisistä asioista tai aloittaisiko hän pienryhmätoimintaa esimerkiksi opiskelijoille? Kehoittaisiko Paavali teksteissään naisia vaikenemaan seurakunnassa tai saisimmeko moitteet siitä, että kurvaamme sunnuntaisin katumaastureilla Puistokadulle samalla, kun leipäjonot ulottuvat monen korttelin mittaisiksi?
Vastauksia näihin kysymyksiin emme tietenkään voi varmuudella tietää, eikä tarkoituksena ole luoda vastakkainasetteluja Raamatun tekstin ja nykyajan välille. Uskon kuitenkin, että on hyvä välillä pohtia, mitä Jumala haluaa Raamatun avulla puhua meille juuri tässä ajassa. Jos luemme Raamattua kuin oppikirjaa, on vaarana, että meistä tulee ylpeitä ja tekopyhiä. Jos taas luemme Raamattua avoimella mielellä ja pyydämme Pyhää Henkeä opettamaan meitä, opimme Raamatun avulla tuntemaan Isän tahtoa ja pääsemme lähemmäksi hänen sydäntään.