By – Isaac Kalu //
When I first landed in Turku for studies in 2006, I felt very lonely. People were not friendly, which made communication difficult for me at first. The only people who I was communicating with were people with whom I had come here at the same time and on the same flight. They were the only people I had.
One day one of us was going somewhere and met Mr and Mrs Tuoriniemi (who later became my parents-in-law). They were on a walk evangelizing, and they introduced themselves as Christians. They wanted to get to know my friend better and also introduced the church to him. Later they did the same to us also. This is how I got introduced to the church.
When I started worshipping in this church, the church members saw us as people who needed help (we were students). They decided to pay clothes for us, because it was cold, and gave us many things to make us feel comfortable. They helped us very much. Otherwise life would have been a lot more difficult.
For a while I was attending other communities, but in 2013 I decided to come back. Since then I have found the peace of God and have discovered here a special atmosphere where God has come down. And I can say that this is the place where I will stay and worship God. Since I came back I have never had any cause to regret it.
Thanks
Isaac Kalu
Näin löysin paikkani Turun helluntaiseurakunnassa
Kun saavuin Turkuun ensimmäisen kerran vuonna 2006 opiskelua varten, tunsin syvää yksinäisyyttä. Ihmiset eivät olleet ystävällisiä, minkä vuoksi vuorovaikutus oli aluksi vaikeaa. Olin yhteydessä vain ihmisiin, joiden kanssa olin saapunut samaan aikaan, samalla lennolla. Minulla oli vain heidät.
Eräänä päivänä yksi joukostamme oli menossa jonnekin ja tapasi Tuoriniemen pariskunnan (joista tuli myöhemmin appivanhempani). He olivat kävelyllä evankelioimassa ja kertoivat olevansa kristittyjä. He halusivat tutustua ystävääni paremmin ja esittelivät myös seurakuntansa hänelle. Myöhemmin he tarjosivat tätä samaa meille muille. Näin tutustuin tähän seurakuntaan.
Kun aloin käydä seurakunnan jumalanpalveluksissa, seurakunnan jäsenet näkivät meidän avuntarpeemme (olimme opiskelijoita). He halusivat ostaa meille vaatteita, koska sää oli kylmä, ja antoivat meille monenlaista helpottaakseen elämäämme. He auttoivat meitä paljon. Muuten elämä olisi ollut paljon vaikeampaa.
Jonkin aikaa kävin muissa paikoissa, mutta vuonna 2013 päätin palata tänne. Siitä lähtien olen kokenut Jumalan rauhaa ja havainnut täällä erityisen ilmapiirin, jossa Jumala on lähellä. Voin sanoa, että tämä on se paikka, jossa haluan pysyä ja palvoa Jumalaa. Paluuni jälkeen minulla ei ole ollut yhtään syytä katua sitä.
Kiitos,
Isaac Kalu