Kirjoittanut – MARJUT RANTALA //
Moni meistä on varmasti jossain elämänsä varrella kokenut pelkoa virheiden tekemisestä. Saattaa myös olla, että kulttuurimme ja kasvatuksemme ajavat meitä jonkin asteiseen täydellisyyden tavoitteluun. Mutta täydellistä ihmistä ei ole, me olemme kaikki vajavaisia, sen voi jokainen myöntää.
Virheiden tekemistä ei kuitenkaan saisi pelätä, koska se kuuluu elämään ja kasvuun. Virheistä me opimme ja niitä meistä jokainen tekee, halusi tai ei. Eräs viisas on sanonut, että virheitä saa tehdä, mutta samaa virhettä ei mielellään toista kertaa. Otetaan siis opiksi.
Monesti saatamme myös virheillämme loukata kanssamatkaajiamme, huomaamatta. Voimme kääriytyä loukkaantumisen viittaan ottamatta asiaa lainkaan keskusteluun toisen osapuolen kanssa, jolloin hyvä ihmissuhde voi kärsiä vain siitä syystä, ettei asiasta keskustella ja nosteta ns. kissaa pöydälle. Ehkä tässä kohden avoimuus ja rohkeus keskustella, poistaisi turhia loukkaantumisia ja lisäisi keskinäistä rakkautta.
Itse olen huomannut, että olen jopa hieman “kateellinen” ihmisille, jotka osaavat nauraa omille mokauksilleen – ei se olekaan niin vakavaa! Tämä on mahtava lahja! Tätä haluaisin itsekin oppia enenevässä määrin – armollisuutta.
Meidän tulisi olla armollisempia niin itsellemme kuin muille, hyväksyä se, että olemme keskeneräisiä niin kauan kuin täällä elämme.
Val. 3:22-23 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.